Määrätietoisuus tuo tulosta

Uskon, että tahdolla on suuri merkitys tavoitteiden saavuttamisessa. Olen asian todistanut useaan kertaan omassa henkilökohtaisessa elämässäni, huomannut niin työssäni kuin vaikkapa urheilukilpailuja seuratessani. Tottakai jokaisen tavoitteen saavuttaminen edellyttää taitoja, tietoa tai osaamista - harvoin päämäärä saavutetaan vain tuurilla - sekä sitkeyttä ja periksiantamattomuutta mutta myös tahtoa: määrätietoista tekemistä, tahtoa saavuttaa asetettu tavoite. Ilokseni olen saanut todistaa tuota tahtoa löytyvän loppilaisilta tekijöiltä.

Viime maanantaina LFT:n C-96 poikien kanssa kultamitalikahveja juodessani muistelin ääneen pari vuotta sitten kyseisen joukkueen johdon kanssa käymiäni keskusteluja. Joukkueen johtajat ja valmentajat etsivät tuolloin kyseiselle joukkueella tukijoita ja ilmoittivat tavoitteekseen reippaasti SM-kullan. Muistan epäilleeni ääneen tavoitteen realistisuutta. Nyt olen saanut todistaa, että tahto ja määrätietoisuus toi tulosta: joukkue saavutti sen, minkä oli päättänyt saavuttaa. Vaikka resursseja oli vähemmän kuin isompien paikkakuntien ja seurojen joukkueilla, vaikka harjoitusolosuhteet eivät olleet optimaaliset, vaikka pojilta puuttui oman seuran esikuva. Mutta tahtoa oli, enemmän kuin muilla.

Tahdosta on ollut mielestäni kyse myös kahden-kolmen viime vuoden aikana Lopen kuntakonserniin kuuluvien yhtiöiden asioiden hoidossa. Kuntakonserniimme kuuluu kolme kokonaan tai pääosin Lopen kunnan omistuksessa olevaa yhtiötä: Lopen Vuokratalot Oy, Lopen Vanhustentalot Oy ja Kaartjärven Vesihuolto Oy. Kunnanjohtajan viran syksyllä 2010 vastaanottaessani muistan todenneeni haasteellisimmaksi tehtäväksi Lopen Vuokratalot Oy:n ja Kaartjärven Vesihuolto Oy:n talouden tasapainoon saattamisen. Kummankin yhtiön taloudellinen tilanne oli tuolloin haastava - ja on sitä toki edelleen. Muutaman viime vuoden aikana on kuitenkin erityisesti Lopen Vuokratalot Oy:n taloutta kohennettu huimasta,  määrätietoisella tekemisellä ja yhteisen tahtotilan voimin. Yhtiön nykyinen hallitus totesi työnsä aloittaessaan, että hallituksen toimikauden aikana yhtiön talous käännetään nousujohteiseksi. Tahtotila oli yhteinen: kunnan johto, yhtiön hallitus ja nykyinen isännöitsijä ovat yhdessä määrätietoisesti ja tavoitteellisesti työskennellyt yhtiön tilanteen kohentamiseksi. Ja tulosta on syntynyt. Ja syntyy jatkossakin. Yhtiön talouden tasapainottamiseksi on realisoitu yhtiön omaisuutta, tehostettu vuokrien perintää, uudelleenjärjestelty yhtiön lainoja ja parannettu vuokratalokohteiden vetovoimaisuutta kiinteistöjä ja niiden piha-alueita huoltamalla, korjaamalla ja uusimalla - hitaasti mutta järjestelmällisesti ja suunnitellusti käytössä olevien resurssien puitteissa. Kuluvan talven ja kevään ajan eniten keskustelua on yhtiön sisällä käyty kirkonkylällä sijaitsevan Mäkitie 2:n kehittämiseen liittyen. Kiinteistö sijaitsee parhaalla mahdollisella paikalla ja asunnot ovat siistejä ja toimivia mutta käyttöaste huolestuttavan alhainen. Erilaisten kehittämisvaihtoehtojen punnitsemisen ja arvioinnin jälkeen yhtiön johto kävi kunnan johdon kanssa konsernineuvottelun, jossa kunnan johdolta haettiin tuki tavoitteeksi muodostuneelle kehittämishankkeelle. Huhtikuun lopulla yhtiön hallitus teki päätöksen kyseisen kiinteistön melko täydellisestä perusparannuksesta. Mäkitie 2:sta tehdään kunnan ykkösvuokrauskohde, sijainniltaan, kunnoltaan ja asumisolosuhteiltaan paras mahdollinen, niin perheiden kuin ikäihmistenkin tarpeisiin. Kirkonkylän ytimessä alkaa tapahtua jo toukokuun aikana ja jos suunnitelmat toteutuvat ja aikataulu pitää, voivat uudet asukkaat muuttaa kunnan uusimpaan hissitaloon vielä ennen vuoden vaihdetta. Olen koko sydämestäni mukana hankkeen toteutuksessa. Ja ylpeä yhtiön hallituksen rohkeudesta ja iloinen isännöitsijän tuesta ja sitoutumisesta isoon hankkeeseen. Hanke on erinomainen osoitus tahdosta ja sen voimasta. Ja osoitus siitä, että rohkeasti toimeen tarttumalla saadaan aikaan tuloksia.

Oma tahtoni ja sen merkitys lopputulokseen on koetuksella tulevana perjantaina. Olen lupautunut juoksemaan Savonlinnassa kollegani kanssa 20km. Edessä on tähän astisen elämäni pisin juoksulenkki. Saa nähdä kuinka käy. Tahtoa ei puutu ja eiköhän kuntokin tuohon suoritukseen juuri ja juuri riitä. En tiedä onko tämä tyypillistä kuntajohtajien tyky-toimintaa: olen ajatellut, että suhteellisen raskas työ vaatinee suhteellisen raskaat työstä irroittautumiskeinotkin. Eiköhän tuon 20km aikana unohdu suurimmat stressitekijät. Uskoakseni matkan jälkeen on niin mieli kuin energiavarastotkin tyhjennetty. Pitäkäähän peukkuja, että palaan Lopelle kaikissa sielun ja ruumiin voimissa!