Hevostallien ja muiden kotieläinpaikkojen ympäristönsuojelu
Hevostallien ja muiden kotieläinpaikkojen ympäristöasioista on tärkeää huolehtia, sillä eläintenpito voi aiheuttaa paikallisesti suurtakin kuormitusta pinta- ja pohjavesiin, maaperään sekä ilmaan. Usein haasteet liittyvät lannan asianmukaiseen varastointiin ja käyttöön sekä naapurien kokemaan haittaan muun muassa hajuun liittyen. Esimerkiksi hevosenlanta on hyvin ravinnepitoista, ja joutuessaan vesistöihin se voi aiheuttaa haitallista rehevöitymistä.
Kiinnittämällä huomiota eläintenpidon ympäristönsuojelullisiin näkökulmiin edistetään samanaikaisesti niin luonnon, eläinten kuin ihmisten hyvinvointia.
Kun lanta- ja jätehuolto, ulkoilualueiden pohjat ja ylläpito, jätevesijärjestelmien huolto sekä kuivikevalinta ovat kunnossa, syntyy monia konkreettisia hyötyjä:
• pohjat pysyvät puhtaampina ja kuivempina edistäen eläinten jalkojen terveyttä
• tilojen siivous ja ylläpito helpottuvat
• energiatehokkuus sekä jätteiden lajittelu tuovat kustannussäästöjä
• järvet säilyvät uimakelpoisina, pohjavedet puhtaina ja lähiluonto voi paremmin
• myös pihapiirin yleinen viihtyvyys paranee merkittävästi.
Hevosenpitoa ja muuta kotieläinten pitoa koskevat erilaiset määräykset ja suositukset. Toimintaa velvoittavat erityisesti ympäristönsuojelulaki (527/2014), eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta annettu valtioneuvoston asetus (1250/2014, ”nitraattiasetus”), rakentamislaki (751/2023) ja eläinten hyvinvoinnista annettu laki (693/2023, ”eläinten hyvinvointilaki”). Lisäksi muun muassa kunnan ympäristönsuojelumääräykset ja jätehuoltomääräykset asettavat omat vaatimuksensa toiminnalle.
Uuden tallin, pihaton, lantalan ja sääsuojan rakentaminen vaatii lähtökohtaisesti rakennusluvan. Suunnitellessasi rakentamista, otathan yhteyttä kunnan rakennusvalvontaan. Uutta pitopaikkaa suunniteltaessa on suositeltavaa olla yhteydessä myös kunnan ympäristönsuojeluun.
Ympäristönsuojelulain 115 a §:n mukainen ilmoitus on tehtävä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta, josta säädetään lain liitteessä 4. Tällaisia toimintoja ovat esimerkiksi eläinsuojat, jotka on tarkoitettu vähintään 60 hevoselle tai ponille.
• Ilmoitusmenettelyä ei sovelleta pohjavesialueilla. Tällöin toiminnalle on aina haettava ympäristölupaa ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaisesti.
• Lisäksi ilmoituksenvarainen toiminta vaatii ympäristöluvan ympäristönsuojelulain 29 a §:n mukaisesti, jos toiminnasta saattaa aiheutua:
o vesistön pilaantumista,
o kohtuutonta rasitusta naapureille, taikka
o ojan, lähteen tai noron pilaantumista johtuen toimintaan liittyvien jätevesien johtamisesta.
• Myös ympäristönsuojelulain liitteessä 4 tarkoitettuun mutta vähäisempään toimintaan vaaditaan ympäristölupa, jos toiminta:
o sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle, ja
o se saattaa aiheuttaa pohjaveden pilaantumisen vaaraa.
Jokaisella tilalla, jossa syntyy lantaa eläintenpidosta, on oltava lantala nitraattiasetuksen 5 §:n nojalla. Lantalan on täytettävä nitraattiasetuksen sijaintia, mitoitusta ja rakennetta koskevat vaatimukset sekä kunnan ympäristönsuojelumääräysten asettamat vaatimukset. Mikäli lantalasi ei ole vaatimusten mukainen, korjaathan tilanteen viipyilemättä. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo säädösten noudattamista.
• Lantaloita, joiden rakentamishankkeet ovat tulleet vireille 1.4.2015 jälkeen, ei saa sijoittaa pohjavesialueelle, tulvanalaiselle alueelle, alle 50 metrin etäisyydelle vesistöstä, talousvesikäytössä olevasta kaivosta tai lähteestä, eikä alle 25 metrin etäisyydelle valtaojasta tai norosta.
• Uusien lantaloiden sijoittamisessa on otettava huomioon mahdolliset naapurustolle aiheutuvat hajuhaitat sekä muut mahdolliset ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat seikat. Uusia lantaloita ei saa sijoittaa 50 metriä lähemmäksi naapurin vakituista asuinrakennusta ilman naapurin kirjallista suostumusta.
• Lantalan tilavuuden tulee riittää vähintään 12 kuukauden aikana kertyvälle lannalle. Vaadittavat vähimmäistilavuudet 1.4.2015 jälkeen vireille tulleille lantalahankkeille on esitetty nitraattiasetuksen liitteessä 1. Ennen 1.4.2015 vireille tulleita lantalahankkeita koskevat vanhan nitraattiasetuksen mukaiset tilavuusvaatimukset. Voit käyttää laskemiseen lantalan tarvelaskuria.
o Esimerkiksi hevosten ja ponien osalta voimassa oleva nitraattiasetus määrittää lantalan vähimmäistilavuuden seuraavasti: hevoset 17 m3, ponit 12 m3 ja pienponit 8 m3. Vanhan nitraattiasetuksen mukaisissa lantaloissa noudatetaan vähimmäistilavuutta 13 m3 hevosta ja 8 m3 ponia kohden.
o Kuivalantaa voidaan varastoida lantalan sijaan tiiviillä, katokseen sijoitetulla tai peitteellä katetulla siirtolavalla taikka muulla vastaavalla alustalla, jos tilalla kertyy varastoitavaa kuivalantaa enintään 25 m³ vuodessa tai jos tilalla varastoidaan kerrallaan enintään 25 m³ kuivalantaa.
• Lantalan tulee olla vesitiivis. Lannan siirron, käsittelyn ja lantalan tyhjennyksen aikana nesteitä ei saa päästä ympäristöön, joten lantalan rakenteiden ja käytettävien laitteiden tulee olla sen mukaiset. Lannan kuormaaminen tulee tehdä kovapohjaisella alustalla, joka kestää koneiden painon ja liikkumisen ja jolta voidaan tarvittaessa kerätä varissut tai imeytynyt lanta talteen.
• Kuiva-ainepitoisuudeltaan vähintään 30 prosenttista kuivalantaa voidaan varastoida myös aumassa työteknisen tai hygieenisen syyn perusteella. Huomioithan, etteivät liian pienet tai puutteelliset lantalat ole hyväksyttävä syy aumavarastoinnille, sillä auma ei korvaa lantalaa. Aumavarastoinnista on tehtävä ilmoitus. Lue lisää Lannan aumavarastointi –osiossa.
Lannan jatkokäsittely tulee tehdä ensisijaisesti levittämällä lanta omille tai muun luvallisen lannan vastaanottajan pelloille. Mikäli lantaa luovutetaan, on siitä tehtävä kirjallinen sopimus vastaanottajan kanssa.
Lantaa voidaan myös esimerkiksi viedä kompostointimateriaaliksi sitä vastaanottavalle jäteasemalle tai myydä energiantuotantoon, tuotteistetusti lannoitteena sekä vähäisissä määrin suoraan kuluttajille (ei saa sisältää hukkakauraa eikä tartuntataudin leviämisriskiä).
Lannan peltolevitys suositellaan tehtäväksi keväisin. Kuiva-ainepitoisuudeltaan vähintään 30 prosenttinen kuivalanta voi odottaa levitystä pellolla enintään neljä viikkoa. Pellolle levitetty lanta tulee muokata maahan viimeistään vuorokauden kuluessa levityksestä.
Levitys on kuitenkin kielletty 1.11.-31.3. välisenä aikana. Lue lisää kieltoajasta ja siitä poikkeamisesta Lannan levittämisen kieltoajasta poikkeaminen –osiossa.
Levitys on aina kiellettyä:
• pohjavesialueiden varsinaisilla muodostumisalueilla
• alle 30-100 metrin etäisyydellä talousveden hankintaan käytettävistä kaivoista ja lähteistä (jätettävä etäisyys riippuu maaston korkeussuhteista, kaivon rakenteesta ja maalajista)
• alle viiden metrin etäisyydellä vesistöstä
• peltolohkolla, jonka kaltevuus on vähintään 15 prosenttia
• lumipeitteiseen, routaantuneeseen tai veden kyllästämään maahan.
Lantaloiden ohella eläinsuojien, eläinten ulkotarhojen ja laidunten sekä ratsastuskenttien on täytettävä nitraattiasetuksen ja kunnan ympäristönsuojelumääräysten 15 §:n mukaiset vaatimukset.
• Uusien eläinsuojien, tuorerehusäiliöiden, varastojen ja jaloittelutarhojen sijoittamista pohjavesialueiden varsinaisille pohjaveden muodostumisalueille tulee välttää.
• Uusien eläinsuojien, eläinten ulkotarhojen, ratsastuskenttien ja laitumien sijoittamisessa on otettava huomioon mahdolliset naapurustolle aiheutuvat hajuhaitat sekä muut mahdolliset ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat seikat. Uusia eläinsuojia ja ulkotarhoja ei saa sijoittaa 50 metriä, ratsastuskenttää 20 metriä ja laidunta 10 metriä lähemmäksi naapurin vakituista asuinrakennusta ilman naapurin kirjallista suostumusta.
• Uusien eläinsuojien ja ulkotarhojen etäisyyden vesistöistä, lähteistä ja talousvesikaivoista tulee olla vähintään 50 metriä. Samoin jaloittelualueita ja ulkotarhojen ruokinta- ja juottopaikkoja, joiden rakentamishankkeet ovat tulleet vireille 1.4.2015 jälkeen, ei saa sijoittaa alle 50 metrin etäisyydelle vesistöstä, talousvesikäytössä olevasta kaivosta tai lähteestä. Kyseisiä jaloittelualueita ja ruokinta- ja juottopaikkoja ei saa sijoittaa myöskään tulvanalaisille alueille eikä alle 25 metrin etäisyydelle valtaojasta tai norosta.
• Jaloittelualueita on hoidettava siten, ettei pinta- ja pohjavesiin aiheudu ravinnepäästöjä. Lanta tulee poistaa riittävän usein eläinten ulkotarhoista ja ratsastuskentiltä.
Lopen ympäristönsuojelu suosittelee tutustumaan hevostallien ympäristövaikutuksia ja niiden hallintaa käsitteleviin oppaisiin:
• Opas hevostallien vesistöllisten ympäristövaikutusten hallintaan – HAMK, Hippolis ja Luonnonvarakeskus
• Ohjeita hevostalleille ympäristöasioiden ja lupien hoitoon – Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry.