Loppi-info

Loppi sijaitsee Etelä-Hämeessä maan väestöllisellä ja logistisella keskipistealueella alle tunnin matkan päässä pääkaupunkiseudusta.  Lähinaapureitamme ovat Riihimäki, Hyvinkää,  Janakkala ja Tammela.

Etäisyydet kuntakeskuksestamme kirkonkylältä

  • Helsinki 75 km
  • Helsinki-Vantaan lentoasema 70 km
  • Hämeenlinna 50 km
  • Riihimäki 20 km
  • Forssa 50 km.
  • Lopen kunnan yksilöllisenä tunnuksena oleva kunnan vaakuna on valtuuston toimesta hyväksytty 27.6.1952. Sen on suunnitellut taiteilija Olof Eriksson. Sisäasiainministeriö vahvisti vaakunan 23. p:nä syyskuuta vuonna 1952 vaakunaselityksellä

    ”kilpi aalto-koroisesti puna-hopeakatkoinen; siinä vuorovärinen raudanmerkki”

    Vaakuna kuvaa aaltokoron osalta Lopen pitäjän järvien runsautta. Väreinä ovat Hämeen maakunnan värit. Raudan merkki, paitsi että se kuvaa Lopen pitäjän järvistä muinoin suuressa mittakaavassa harjoitettua erikoislaatuista rautamalmin nostoa, on sen ohella tarkoitettu kuvaamaan myöskin sitä sitkeätä työtä, jota Lopen pitäjän asukkaat ovat olemassaolonsa turvaamiseksi saaneet tehdä kautta sukupolvien.

  • Lopen kunnanvaltuusto on valinnut 1.6.1998 Lopen  nimikkolajeiksi kuikan ja perunan.

    Lopen nimikkokasvi on peruna. Peruna on kunnalle tunnusomainen viljelykasvi josta Loppi on tunnettu muualla Suomessa. Jääkausi on muokannut Lopen maaperän otolliseksi perunaviljelylle. Viljely aloitettiin 1770-luvulla.

    Lopen nimikkolintu on Kuikka. Kuikka on olemukseltaan ylväs ja isokokoinen lintu joka elää isojen ja puhdasvetisten järvien lähettyvillä. Kuikka edustaa Lopen kunnan pyrkimystä huolehtia järviluonnostaan ja muusta ympäristöstään mahdollisimman hyvin.

  • Taru kertoo, että Lopen takamailla Kaakkomäen vuorten luolissa asui muinoin piru. Se oli ottanut jättiläisen hahmon. Kun Lopelle 1600-luvulla rakennettiin kirkkoa, piru häiritsi töitä minkä kykeni. Se raivostui täysin, kun kelloja alettiin soittaa: ”Ei saa enää rauhaa, kun Santa Pirjo pauhaa”, mylvi piru. Kirkko oli näet Pyhän Birgitan kirkko, loppilaisten suussa Santa Pirjo. Raivopäissään piru kaappasi ison lohkareen ja yritti murskata tapulin. Kivi lensi kuitenkin Tiirinkalliolle Loppijärven rannalle, josta kyläläiset kampesivat sen veteen. Silloin kivi alkoi tuottaa onnettomuutta. Karjaa sairastui, eläimiä kuoli. Lopulta kyläläiset yhteisvoimin vipusivat lohkareen ylös kallion kielekkeelle. Karjaonni palautui, Loppi alkoi kukoistaa – ja ehkäpä myös Lopen multien ”pikkukivet”, perunat saavat edelleen siunausta tästä tapahtumasta.

    Kansantarun opetus on kuitenkin syvempi: Pahan onnen kivi vivuttiin yhteisvoimin kuiville tuottamaan onnea. Onnellisen elämän elementit tehdään yhdessä. Yhteistyö on tänäänkin loppilaisten erityispiirteitä.

     

  • Perustettu vuonna 1632

    Pinta-ala 655,8 km², josta vettä 57,4 km²

    Järviä ja lampia noin 300

    Rantaviivaa 340 km

    Väkiluku 31.12.2021 7790 asukasta

    Loma-asuntoja noin 3.330 kpl

    Maakunta Kanta-Häme

Lopen takamailla Kaakkomäen vuorten luolissa asui muinoin piru. Se oli ottanut jättiläisen hahmon. Kun Lopelle 1600-luvulla rakennettiin kirkkoa, piru häiritsi töitä minkä kykeni. Se raivostui täysin, kun kelloja alettiin soittaa: ”Ei saa enää rauhaa, kun Santa Pirjo pauhaa”!

Loppilainen kansantaru