Leirintäalueilmoitus
Leirintäalueella tarkoitetaan ulkoilulain (606/1973) 18 §:n mukaan aluetta, jolla majoitutaan tilapäisesti ja yleensä vapaa-aikana leirintämökkiin, telttaan, matkailuperävaunuun tai matkailuajoneuvoon ja jolla on yhteensä vähintään 25 leirintämökkiä taikka teltalle, matkailuperävaunulle tai matkailuajoneuvolle varattua paikkaa. Alue, jolla on vähintään 10 leirintämökkiä, on kuitenkin aina leirintäalue.
Tilapäisellä leirintäalueella tarkoitetaan taasen ulkoilulain 25 §:n mukaan aluetta, jolle on tarkoitus enintään 14 vuorokauden ajaksi majoittaa telttoihin tai enintään tämän ajan siellä pidettäviin matkailuperävaunuihin tai matkailuajoneuvoihin yli 100 henkilöä.
Ulkoilulain säännökset leirintäalueista koskevat lain 18 §:n mukaan muutakin vastaavanlaiseen majoittumiseen tarkoitettua aluetta, jolla olevissa, enintään yhdelle ruokakunnalle tai pienryhmälle tarkoitetuissa rakennuksissa on yli 40 vuodepaikkaa.
Leirintäalueen (myös tilapäisen) perustamisesta ja alueen toiminnan olennaisesta muuttamisesta on tehtävä kirjallinen ilmoitus ulkoilulain 20 §:n nojalla.
Ilmoituksen tulee sisältää tarpeelliset tiedot:
• leirintäalueen pitäjästä
• alueen sijainnista
• toiminnan luonteesta ja laadusta.
Tee ilmoitus kunnan leirintäalueviranomaisena toimivalle ympäristö- ja rakennuslautakunnalle Lupapisteen kautta. Ilmoitus on tehtävä viimeistään kolme kuukautta ennen toiminnan aloittamista tai muuttamista. Ilmoituksen käsittelystä ei peritä maksua.
Leirintäalue tulee sijoittaa, rakentaa ja hoitaa ulkoilulain 19 §:n mukaisesti siten, että sen käyttö ei:
• aiheuta haittaa tai vaaraa terveydelle
• vahingoita luontoa
• aiheuta ympäristön pilaantumista tai roskaantumista
• vähennä merkittävästi ympäristön viihtyisyyttä
• vaaranna liikenneturvallisuutta
• loukkaa muulla näihin rinnastettavalla tavalla yleistä etua.
Viranomainen voi ulkoilulain 21 §:n nojalla antaa tarvittavia määräyksiä lain noudattamiseksi ensin leirintäalueen pitäjää kuultuaan. Viranomainen voi myös kieltää aiotun toiminnan kyseisessä paikassa, mikäli määräykset eivät riitä estämään lainvastaisten seurausten syntymistä.