Luonnonsuojelu
Luonnon monimuotoisuus ja toimivat ekosysteemit ovat maapallon elämän edellytyksiä, jonka vuoksi on ensiarvoisen tärkeää, että niitä suojellaan ja ylläpidetään. Ihminen on aiheuttamillaan haitallisilla muutoksilla saanut aikaan sen, että monet eliöt ja elinympäristöt ovat uhanalaistuneet, minkä seurauksena ne ovat lopulta vaarassa hävitä kokonaan. Suomessa joka yhdeksäs laji ja joka toinen luontotyyppi on uhanalainen tuoreimpien uhanalaisuusselvitysten mukaan.
Lue lisää Suomen ympäristökeskuksen punaisen kirjan verkkopalvelussa:
• Lajien punaisen kirjan verkkopalvelu – Suomen ympäristökeskus
• Luontotyyppien punaisen kirjan verkkopalvelu – Suomen ympäristökeskus.
Perustuslain (731/1999) 20 §:n nojalla vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Luonnonsuojelusta vastaavia julkisen vallan tahoja ovat ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä kunnat.
Kunnan tehtäviin kuuluu luonnonsuojelulain (9/2023) 11 §:n mukaisesti luonnon monimuotoisuuden suojelun sekä maisemansuojelun edistäminen alueellaan. Luontoarvot onkin otettava huomioon niin maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa kuin erilaisissa ympäristöön vaikuttavissa toimenpiteissä ja hankkeissa. Lupaharkinnassa ja kaavoituksessa on noudatettava luonnonsuojelulain säännöksiä sekä varmistettava, että luontovaikutukset kartoitetaan riittävin selvityksin. Kunta voi suojella alueensa luontoa myös esimerkiksi hankkimalla maita suojelutarkoituksiin, perustamalla luonnonsuojelualueita ja rauhoittamalla luonnonmuistomerkkejä.
Lue lisää luonnon monimuotoisuudesta ja luonnonsuojelusta:
• Luonnon monimuotoisuus ja luonnonsuojelu – Ympäristöministeriö
• Luonnon monimuotoisuus turvaa elämän edellytykset maapallolla – Ympäristöhallinto.
Suojelualueet Lopen kunnassa
Lopen kunnassa on useita valtakunnallisiin suojeluohjelmiin ja Natura 2000 -verkostoon kuuluvia alueita sekä niin yksityisiä kuin valtion luonnonsuojelualueita. Lisäksi kunnasta löytyy arvokkaita suojeltuja luontotyyppejä (mm. pähkinä- ja lehmuslehdot), suojeltavien lajien esiintymisalueita (mm. hämeenkylmänkukka ja liito-orava), luonnonmuistomerkkejä ja arvokkaita perinnemaisemia. Kunnan luoteisosassa sijaitsee myös osa valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin kuuluvasta Hämeen Härkätiestä.
Osalla alueista on useampi suojelustatus. Esimerkiksi Maakylän-Räyskälän Natura 2000 -alueella on lisäksi Komion luonnonsuojelualue sekä valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvia alueita.
On tärkeää muistaa, että arvokasta luontoa on myös suojelualueiden ulkopuolella. Esimerkiksi asutuksen, koulujen ja päiväkotien lähimetsät ovat merkittäviä virkistysarvojen ja luonto-opetuksen kannalta.
Lue lisää suojeluinstrumenteista:
• Luonnonsuojelualueet – Ympäristöministeriö
• Suojelu, ennallistaminen ja luonnonhoito – Ympäristöhallinto
• Suojeluohjelmat ja –alueet – ELY-keskus
• Natura 2000 –verkosto – Ympäristöministeriö
• Luonnonsuojelulain luontotyypit – Ympäristöhallinto
• Lajien ja luontotyyppien suojelu – Ympäristöministeriö
• Luonnonmuistomerkit – Ympäristöministeriö
• Muuttuvat perinnebiotoopit – Ympäristöhallinto
• Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet – Ympäristöhallinto.
Pääset tarkastelemaan suojelualueita esimerkiksi seuraavissa karttapalveluissa:
• Ympäristökarttapalvelu Karpalo – Suomen ympäristökeskus
• Paikkatietoikkuna
• Lopen karttapalvelu.
Valtakunnallisten suojeluohjelmien tarkoituksena on pyrkiä turvaamaan valtakunnallisesti merkittäviä luonnonarvoja, erityisesti sellaisia uhanalaisia luontotyyppejä ja elinympäristöjä, jotka ovat niin kansallisen kuin kansainvälisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tärkeitä. Suomessa on yhteensä seitsemän valtakunnallista suojeluohjelmaa, joista kuudessa Lopen kunta on edustettuna. Ainoastaan kansallis- ja luonnonpuistojen kehittämisohjelmaan kuuluvia alueita kunnassa ei ole.
Lopen kunnassa sijaitsee yhdeksän valtakunnallisiin suojeluohjelmiin kuuluvaa aluetta. Alta löydät niiden luettelon suojelutunnuksineen:
• Isosuo (SSO040097), soidensuojeluohjelma
• Keritty-Melkuttimet (RSO040031), rantojensuojeluohjelma
• Kerminnotkon purolehdot (LHO040178), lehtojensuojeluohjelma
• Kulonummi (AMO000096), vanhojen metsien suojeluohjelma
• Kuusela (AMO040030), vanhojen metsien suojeluohjelma
• Kyynäröinen (LVO040105), lintuvesiensuojeluohjelma
• Luutasuo (SSO040098), soidensuojeluohjelma
• Maakylän-Räyskälän harjujakso (HSO040045), harjujensuojeluohjelma
• Purinsuo (SSO040102), soidensuojeluohjelma.
Natura 2000 -verkosto
Natura 2000 -verkosto on kattava ekologinen verkosto, joka on yksi tärkeimmistä Euroopan unionin keinoista pysäyttää luonnon monimuotoisuuden katoaminen alueellaan. Tavoitteena on turvata luontodirektiivin luontotyyppien sekä luonto- ja lintudirektiivin lajien suotuisa suojelutaso. Verkosto koostuu EU:n jäsenmaiden ehdottamista ja Euroopan komission hyväksymistä alueista, ja ne määritellään luontodirektiivin mukaisiksi erityisten suojelutoimien alueiksi (SAC) tai lintudirektiivin mukaisiksi erityisiksi suojelualueiksi (SPA). Suomen Natura 2000 –alueet on perustettu vuonna 2015 Natura 2000 –verkostoon kuuluvien alueiden luettelosta annetulla ympäristöministeriön asetuksella (354/2015) sekä myöhemmin tehdyillä täydennyksillä.
-
Lopen kunnassa sijaitsee kahdeksan Natura 2000 –aluetta. Alta löydät niiden luettelon suojelutunnuksineen ja lyhyine esittelyineen:
• Isosuo (FI0327004, SAC)
o Valtakunnallisesti arvokas suoalue ja edustava Rannikko-Suomen kermikeidas. Suotyypit ovat karuja ja ombrotrofisia rämeitä. Pinta-ala 138 ha.Lue lisää: Lopen Isosuo.
• Karjusuo (FI0327006, SAC)
o Arvokas suoalue luonnontilaisuutensa ja suotyyppiensä perusteella. Suotyypeistä räme on edustetuin, mutta erilaisia suotyyppejä, myös uhanalaista ruohokorpea, löytyy monipuolisesti. Uhkatekijöistä merkittävin on ojitukset. Pinta-ala 66 ha.Lue lisää: Karjusuo.
• Keihässuo (FI0100049, SAC),
o Edustava keidassuo, joka vallitsevalta suotyypiltään isovarpuista rämettä. Suo on pesimäpaikka muutamille Etelä-Suomessa harvinaisille, lintudirektiivin lajeihin kuuluville lintulajeille. Suon reunakorpien ojitetut alueet ovat uhka alueen luonnontilalle. Alue sijaitsee osin Karkkilan kaupungin puolella. Pinta-ala 127 ha.Lue lisää: Keihässuo.
• Kyläntaustanjärvet (FI0327007, SAC)
o Alue käsittää kaksi kirkasvetistä lähdelampea, joista suurempaa reunustaa kasvistollisesti edustava ja luonnontilaltaan hyvänä säilynyt lettoinen lähdesuo. Alueen arvo perustuu isonuijasammalen ja kiiltosirppisammalen esiintymiseen. Pinta-ala 16 ha.Lue lisää: Kyläntaustanjärvet.
• Kyynäröinen (FI0339002, SPA)
o Valtakunnallisesti arvokas lintuvesialue, jossa esiintyy pääasiassa vesilintuja. Aluetta uhkaa vähitellen etenevä umpeenkasvu. Alue sijaitsee osin Hämeenlinnan kaupungin puolella. Pinta-ala 62 ha.Lue lisää: Kyynäröinen.
• Maakylän-Räyskälän alue (FI0327003, SAC)
o Valtakunnallisesti erittäin merkittävä ja monimuotoinen luontotyyppien kokonaisuus Hämeen järviylängöllä. Alueella on edustavaa harjuluontoa, luonnontilaisia keidassoita, karuja ja kirkasvetisiä harjujärviä ja suppalampia sekä humuspitoisia järviä. Alue sijaitsee osin Tammelan kunnan puolella. Pinta-ala 5861 ha.Lue lisää: Maakylän-Räyskälän alue.
• Mustinsuo (FI0327008, SAC)
o Alue koostuu obrotrofisesta keidassuosta, erilaisista rämeistä sekä korvesta. Suon keskellä on tuorekankainen saari. Lisäksi alue on yksi tärkeimmistä korpihohtosammaleen esiintymisalueista Etelä-Hämeessä. Myös linnustollista arvoa löytyy. Pinta-ala 69 ha.Lue lisää: Mustinsuo.
• Vojakkala (FI0327002, SAC)
o Poikkeuksellisen laaja luonnontilaisen vanhan metsän alue Etelä-Suomessa, johon kuuluu tuoreen kankaan metsiä ja mustikkakorpia. Lisäksi alue on linnustoltaan edustava. Pinta-ala 97 ha.Lue lisää: Vojakkala.
Luonnonsuojelualueet
Luonnonsuojelualueet on perustettu luonnonsuojelulain (9/2023) 6. luvun nojalla turvaamaan lajien ja luontotyyppien monimuotoisuutta. Niillä pyritään myös säilyttämään arvokkaita kansallismaisemia, kulttuurihistoriallisia kohteita sekä tarjoamaan mahdollisuuksia virkistykseen ja retkeilyyn. Luonnonsuojelualueisiin kuuluvat kansallis- ja luonnonpuistot, valtion muut luonnonsuojelualueet sekä yksityiset luonnonsuojelualueet.
Perustamisedellytyksiä ovat esimerkiksi alueella elävä uhanalainen, harvinainen tai harvinaistuva eliölaji, eliöyhteisö, luontotyyppi tai ekosysteemi, alueella sijaitseva erikoinen tai harvinainen luonnonmuodostuma taikka alueen erityinen maisemallinen arvo.
Lopen kunnassa on yhteensä 57 luonnonsuojelualuetta. Valtaosa niistä on yksityisiä luonnonsuojelualueita, joista kunta omistaa kolme. Valtion omistuksessa on puolestaan neljä luonnonsuojelualuetta.
Alta löydät niiden luettelon suojelutunnuksineen:
-
• Blue Forest (YSA260178), perustamisvuosi 2022
• Haapalan suojelualue (YSA203443), perustamisvuosi 2007
• Harjunmäen suojelualue (YSA201189), perustamisvuosi 2004
• Harjuntaustan luonnonsuojelualue (YSA269757), perustamisvuosi 2025
• Heinijoen kolopuumetsä (ls.alue) (YSA042989), perustamisvuosi 1990
• Hirvilahden luonnonsuojelualue (YSA263759), perustamisvuosi 2023
• Isosuon luonnonsuojelualue (YSA200340), perustamisvuosi 2003
• Isosuon luonnonsuojelualue (YSA200342), perustamisvuosi 2003
• Joentaan purolehto (ls.alue) (YSA043071), perustamisvuosi 1991
• Jussilan tilan luonnonsuojelualue (YSA203969), perustamisvuosi 2008
• Kalliolan luonnonsuojelualue (YSA045149), perustamisvuosi 2002
• Kallioluhdan luonnonsuojelualue (YSA 237919), perustamisvuosi 2014
• Kanttarellin suojelualue (YSA203444), perustamisvuosi 2007
• Keihässuon luonnonsuojelualue (ESA300705), perustamisvuosi 2021 (valtion omistuksessa)
• Kempin luonnonsuojelualue (YSA206584), perustamisvuosi 2011
• Kerminnotkon luonnonsuojelualue (YSA203414), perustamisvuosi 2007
• Kilometrikallion luonnonsuojelualue (YSA271897), perustamisvuosi 2021
• Koivusenojan luonnonsuojelualue (YSA207699), perustamisvuosi 2013
• Komion luonnonsuojelualue (ESA040044), perustamisvuosi 1995 (valtion omistuksessa)
• Kuuselan suojelualue (VMA040027), perustamisvuosi 1993 (valtion omistuksessa)
• Kuusikorven luonnonsuojelualue (YSA263836), perustamisvuosi 2023
• Kyläntaustanjärvien luonnonsuojelualue (YSA204731), perustamisvuosi 2009
• Kynnysniemen luonnonsuojelualue (YSA271880), perustamisvuosi 2021
• Kyynäröisten luonnonsuojelualue (YSA203601), perustamisvuosi 2007
• Lammintaustan luonnonsuojelualue (YSA255247), perustamisvuosi 2021
• Laukkakallion luonnonsuojelualue (YSA041881), perustamisvuosi 1978
• Lopen isosuo 5 (YSA200327), perustamisvuosi 2003
• Lopen isosuo 6 (YSA200326), perustamisvuosi 2003
• Lopen isosuo 7 (YSA200325), perustamisvuosi 2003
• Lopen isosuo 8 (YSA200324), perustamisvuosi 2003
• Lopen isosuo 9 (YSA200323), perustamisvuosi 2003
• Lopen isosuo 10 (YSA200320), perustamisvuosi 2003
• Lopen isosuo 11 (YSA200321), perustamisvuosi 2004
• Lopen isosuo (YSA200341), perustamisvuosi 2003
• Lopen isosuo (YSA200361), perustamisvuosi 2004
• Lättilän luonnonsuojelualue (YSA248344), perustamisvuosi 2020
• Metsokankaan luonnonsuojelualue (YSA), perustamisvuosi 2025 (kunnan omistuksessa)
• Metsä-Pälsin luonnonsuojelualue (YSA206258), perustamisvuosi 2011
• Metsärannan luonnonsuojelualue (YSA255230), perustamisvuosi 2021
• Mustalammin luonnonsuojelualue (YSA259778), perustamisvuosi 2022
• Mustinsuonmaan luonnonsuojelualue (YSA206257), perustamisvuosi 2011
• Mäkelä-Pälsin luonnonsuojelualue (YSA232528), perustamisvuosi 2015
• Nummelantilan luonnonsuojelualue (YSA259530), perustamisvuosi 2022
• Nurmelan suojelualue (YSA203442), perustamisvuosi 2007
• Piimäkallion luodon luonnonsuojelualue (YSA 263873), perustamisvuosi 2023 (kunnan omistuksessa)
• Pilpalan suo (ls.alue) (YSA043041), perustamisvuosi 1991
• Sarvijoen tervaleppäkorpi 1 (ls.alue) (YSA042871), perustamisvuosi 1989
• Sarvijoen tervaleppäkorpi 2 (ls.alue) (YSA043056), perustamisvuosi 1991
• Sikalisko (YSA270237), perustamisvuosi 2025
• Tohmosensaaren luonnonsuojelualue (YSA245461), perustamisvuosi 2019
• Tuuttikiven luonnonsuojelualue (YSA238668), perustamisvuosi 2017
• Törmälän luonnonsuojelualue (YSA205487), perustamisvuosi 2010
• Vojakkalan luonnonsuojelualue (MHA020788), perustamisvuosi 2001 (valtion omistuksessa)
• Yli-Karhulan luonnonsuojelualue (YSA266476), perustamisvuosi 2024
• Yli-Myllyn luonnonsuojelualue (YSA204727), perustamisvuosi 2009
• Yli-Myllyn luonnonsuojelualueen laajennus (YSA207078), perustamisvuosi 2012.
Luontotyyppien suojelualueet
Luontotyyppien suojelualueilla suojellaan luonnonsuojelulain (9/2023) 64 §:n mukaisten luontotyyppien luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia esiintymiä. Luontotyypit ovat tietyt ympäristöolot sekä luonteenomaisen kasvi- ja eläinlajiston omaavia maa- ja vesialueita, joiden suojelu on tärkeää monimuotoisuuden ja lajien elinympäristöjen turvaamiseksi. Suojeltavia luontotyyppejä ovat muun muassa jalopuumetsiköt, pähkinäpensaikot ja tervaleppämetsät.
Alta löydät luettelon Lopen kunnan yhdeksästä luontotyypin suojelualueesta suojelutunnuksineen:
-
• Haapastensyrjän lehmuslehto (LTA300059), perustamisvuosi 2002
• Lepokallion metsälehmusalue (LTA300222), perustamisvuosi 2002
• Leppälahden pähkinälehto (LTA300111), perustamisvuosi 2003
• Niemenmaan lehmuslehto (LTA200370), perustamisvuosi 2004
• Patterimäen lehmuslehto (LTA204551), perustamisvuosi 2009
• Rannanmaan pähkinälehto (LTA300113), perustamisvuosi 2002
• Sarvijoen tervaleppäkorpi (LTA204396), perustamisvuosi 2008
• Särkijärven lehmusalueet (LTA204943), perustamisvuosi 2009
• Vahteriston pähkinälehto (LTA300109), perustamisvuosi 2002.Luonnonmuistomerkeillä tarkoitetaan luonnonsuojelulain (9/2023) 95 §:n nojalla suojeltuja luonnonmuodostumia, kuten puita, puuryhmiä ja siirtolohkareita.
Perusteena suojelulle voi olla muun muassa niiden kauneus, harvinaisuus, maisemallinen merkitys tai tieteellinen arvo.
Luonnonmuistomerkkien yhteydessä tulee olla merkintä, jotta ne voidaan havaita helposti maastossa. Rauhoitettua luonnonmuistomerkkiä ei saa vahingoittaa eikä turmella.
Alta löydät luettelon Lopen kunnan 13 rauhoitetusta luonnonmuistomerkistä kohdenumeroineen:
• Heikkilän tilan ja Karkkilan kunnan rajakivi (98030), perustamisvuosi 1962
• Iso-Nettalan riihipetäjä (96622), perustamisvuosi 1962
• Kittilän mänty (96921), perustamisvuosi 1962
• Lopen ja Karkkilan rajakivi ”herrainkivi” (96477), perustamisvuosi 1962
• Mattilan lohkare (97458), perustamisvuosi 1959
• Rajapetäjä (98042), perustamisvuosi 1962
• Riihipihamännikkö (98104), perustamisvuosi 1962
• Räyskälän kataja (98162), perustamisvuosi 1959
• Saapasluhdan lohkare (98164), perustamisvuosi 1959
• Sajaniemen kuuset (98183), perustamisvuosi 1988
• Siirtolohkareiden muodostama pirunlinna (97908), perustamisvuosi 1966
• Suonpään kuusi (98359), perustamisvuosi 1991
• Syrjälän pihakoivu (112136), perustamisvuosi 1959.Perinnemaisemat eli perinnebiotoopit ovat perinteisen maankäytön, kuten laidunnuksen, niiton ja kaskeamisen muovaamia avoimia tai osin puustoisia alueita, kuten niittyjä, ketoja ja hakamaita. Ne tarjoavat elinympäristön lukuisille, kyseisiin elinympäristöihin sopeutuneille uhanalaisille kasvi- ja eläinlajeille, mikä tekeekin niistä ainutlaatuisia luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta.
Perinnemaisemat ovat kuitenkin Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä, sillä maaseudun rakennemuutos ja tuotantomenetelmien uudistuminen johtivat niiden jyrkkään vähenemiseen. Lajiston ohella merkittävä kulttuuriperintö on vaarassa kadota, mikäli jäljellä olevia perinnemaisemia ei aktiivisesti hoideta ja ylläpidetä, vaan ne pääsevät vähitellen heinittymään ja kasvamaan umpeen.
Lopen kunnassa sijaitsee kolme arvokasta perinnemaisemaa, jotka ovat tärkeitä erityisesti kasvistonsuojelun näkökulmasta:
• Joentaan niitty
• Majanojan rantaniitty
• Vojakkalan niitty.
Luonnonsuojelu yksityismailla
Yksityinen luonnonsuojelualue voidaan perustaa yksityisen maanomistajan omistamalle alueelle, mikäli alue täyttää luonnonsuojelulain (9/2023) 43 §:ssä mainitut perustamisedellytykset. Perustaminen tehdään luonnonsuojelulain 47 §:n mukaisesti maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) toimesta. Perustamisen yhteydessä maanomistajan ja ELY-keskuksen tulee sopia alueen rauhoitusmääräyksistä ja aluetta koskevista korvauksista. Kun yksityinen luonnonsuojelualue perustetaan, on päätös pysyvä, ja siitä tehdään merkintä kiinteistörekisteriin.
Yksityisen omistama alue voidaan rauhoittaa myös määräajaksi. Alueen tulee tällöinkin täyttää luonnonsuojelulain 43 §:n perustamisedellytykset. Rauhoitus voi koskea koko aluetta tai se voi rajoittaa tiettyjen toimenpiteiden harjoittamista alueella. Rauhoitus tehdään maanomistajan ja ELY-keskuksen sopimuksella, ja se on voimassa kerrallaan enintään 20 vuotta. Rauhoituksesta tehdään merkintä kiinteistörekisteriin.
Vapaaehtoisuuteen perustuva METSO-metsänsuojeluohjelma tarjoaa mahdollisuuden suojella monimuotoista metsää korvausta vastaan. Ohjelma sisältää niin pysyvän kuin määräaikaisen suojelun vaihtoehtoja ja luonnonhoitoa. Hakemus ohjelmaan liittymiseksi tehdään ELY-keskukselle. Lisätietoja antavat sekä ELY-keskus että Suomen Metsäkeskuksen METSO-yhdyshenkilöt.
Luonnonmuistomerkin rauhoittamista voi hakea kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta Lupapisteen kautta. Myös kunta voi hakea rauhoittamista yksityisen maanomistajan suostumuksella. Rauhoitus tulee merkitä maastoon selvästi havaittavalla tavalla.
Lue lisää luonnonsuojelusta yksityismailla:
• Luonnonsuojelu yksityismailla – Ympäristöministeriö
• Metsien monimuotoisuus – METSO
• Luonnonmuistomerkin rauhoittaminen – Metsähallitus.
Retkeilyreitit ja luontokohteet
Lopen luonto tarjoaa ainutlaatuisia retkeily- ja luontokohteita, joihin voit tutustua tarkemmin Lopen ulkoilureitit ja luontokohteet –sivuilla.
Kunnioitathan luontoa retkeillessäsi ja noudatathan jokaisenoikeuksia.
Suojelualueilla on tärkeää ottaa huomioon mahdolliset liikkumista ja leiriytymistä koskevat rajoitukset. Mikäli suojelualueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyttäminen edellyttää, voidaan liikkumista rajoittaa merkityin kyltein. Näin voidaan turvata esimerkiksi lintujen pesimärauha. Suojeluarvoihin kohdistuvien häiriöiden minimoimiseksi leiriytyminen on voitu sallia ainoastaan sille varatuilla alueilla, tai se on saatettu kieltää kokonaan.